Lisää tilaa

Lastenhuone alkoi kärsiä tilan puutteesta. Ei niinkään siksi, etteivätkö lapset olisi sinne mahtuneet, mutta ne tavarat, romut, roinat ja mitä niitä nyt on. Onnettomat. Ja ekaluokkalainen alkoi myös kaivata pientä omaa tilaa, ja työpöytää läksyjen ja muiden omien juttujen tekemistä varten.

Purettiin siis lastenhuone atomeiksi, ja koottiin takaisin. Tervetuloa!

Pitkä ja kapea huone jaettiin kahdeksi kerrossängyn avulla, vasemman puolen sai pieni sisko ja oikean isoveli.

Vanhat vaatekaapit siirrettiin takaseinälle, ja raskaan oloiset liukuovet otettiin pois. Niiden tilalle ompelin paneeliverhot, jotka liukuvat kattoon kiinnitetyssä liukukiskossa limittäin. Oikein hyvin toimivat ovet, ja säilytystilaa on nyt myös kaappien päällä, kattoon asti.

Kaappien jälkeen, nurkkaan, jäi tilaa työpöydälle. Pöydän yläpuolelle laitettiin avohyllyjä kattoon asti.

Sängyn yläreunan korkeudelle laitettiin myös pieni hyllykkö, joka toimii samalla yläsängyn yöpöytänä.

Sängyn alla on suuri säilytyslaatikko, johon upposi mieletön määrä roinaa.

Pienen siskon puoli.

Alasängyn toiselle puolelle ompelin verhon, joka rajaa huonetta mukavasti. Sängynpeitteet Beditiltä, niin kätevät, sängyn petaaminen onnistuu jopa pikkusiskolta.

Vanhasta Ikean Trofast-hyllystä sahattiin yläreunat irti, kiinnitettiin toisiinsa, ja pehmustetyynyn kanssa siitä tuli mainio penkki ikkunan eteen.

Ompelin istuintyynyn nurkkiin narut, joilla tyynyn saa sidottua tukevasti paikalleen.

Oven pieleen, nurkkaan, mahtui Ikean Kallax-hyllyjä melkein kattoon asti. 

Säkkituoli sai vähän uutta kangasta pintaansa, ja nielee kaikki pehmot, tyynyt ja viltit.

Ja verhotkin vielä kyhäsin kankaanjämistä.

Kaikella on nyt paikkansa. Mahtavaa.♥

Nukketehdas

Törmäsin joku aika sitten artikkeliin äidistä, joka tuunaa nukkeja uuteen uskoon, ja kun törmäsin kirpparilla pariin halpaan Bratziin, ajattelin kokeilla jotain samankaltaista. Onhan nämä aika kamalia.

Ensin kynsilakanpoistoaineella kasvot puhtaiksi.

Toinen nukke oli elämänsä aikana saanut vähän lisämeikkiä kuulakärkikynällä, eikä se onneton irronnut millään.

Peitin luomet akryylimaalilla.

Samalla maalilla uudet kasvot.

Kasvot valmiina.

Molempia nukkeja oli myös joku pieni kampaajan alku käyttänyt harjoituskappaleinaan, joten hiuksetkin vaativat vähän laittoa.

Mustatukkaiselle tytölle ompelin lisätukkaa kaljun päälle, ja letitin sen yhteen nuken omien hiusten kanssa.

Punatukkaisen polkka vaati vain vähän tasoitusta.

Seuraavaksi tarvittiin uudet jalat, vanhat eivät enää oikein sopineet tyyliin, ja toiselta nukelta ne puuttuivat kokonaan.

Muovailin uudet kengät uunissa kovetettavasta askartelumassasta.

Ja maalasin akryylimaalilla.

Sitten vielä mekkotehdas käyntiin.

Mustikka ja Mansikka.

Tyttären ensimmäinen kommentti oli: "BYYYÄÄÄÄHH, niillä on rumat naamat, äiti laita niille ne hienot naamat takaisin!!". 

Mutta kelpuutti onneksi lopulta.

Ihanaa näpertämistä, näitä täytyy tehdä toistekin!

Terapiakissa

Tuli taannoin piirreltyä kiemuroita norsutakkiin. Niin terapeuttista, kun saa purkaa pahimmat kiemurat päästään kankaalle. Joten kun törmäsin kuvaan tälläisista kännykänkuorimalleista, alkoi tehdä mieli piirtää jotain samantapaista pojallekin.

Kissa tuli valituksi.

Valmis kisu kurkkaa helmasta, mutta paita tuntui tarvitsevan vähän lisää kiemuroita.

Hihaan luonnostelin tassunjäljet.

Tassuttelut valmiina.

Selkäpuolelle tuli häntä.

Taas on pää vähän selkeämpi, ihan mun juttu.

Polvet puhki vol.2

Niinkuin on jo aiemmin tullut todettua, polvet on puhki. Aina. Kaikista housuista. Ja jos housuissa on polvivahvikkeet, niinkuin näissä, vähintäänkin päällimmäinen kangas on pian puhki.

Muistin ottaa "ennen"-kuvan vasta, kun olin jo leikannut puhki menneen päällikankaan irti. Mutta puhki mikä puhki.

Pahemmin puhjenneeseen laitoin koko polvivahvikkeen uusiksi, ja pienen reijän päälle aplikoin tähden.

Ja takataskuun pieni tähtiaplikointi ihan vaan huviksi.

Villit viidakkopöksyt.

Rokulipäivä (jos toinenkin)

Meillä pidetään välillä rokulipäiviä, ollaan siitä onnekkaassa elämäntilanteessa, että sellainen on vielä toistaiseksi toisinaan mahdollista. Rokulipäivinä ei tarvitse tehdä mitään, ja usein juuri sen takia saa kaikenlaista tehtyä. Tässä parin rokulipäivän tuotoksia. 

Sain haasteen This Storyline - blogin Sadulta pohtia omaa äitiyttäni, mutta koska tämä on pääasiassa käsityöblogi, kovin syväluotaavaa analyysiä ei mukaan mahdu. Luvassa on kuitenkin vähän tavallista enemmän tekstiä kuvien ohessa. Yrittäkää kestää.

Pienen kangaskaupan loppuunmyynnistä tarttui joskus mukaan tikkikankaan palasia. Ja Vaahtomuovikaupasta metrivetoketjua. Mielessä oli jo pitkään kummitellut idea ommella lastenhuoneeseen säkkituoli, joka nielaisisi pehmoeläimet ja tyynykasat lattialta. Tähän tyyliin.

Millainen äiti olet?

Poika heräili joku aamu kainalossa, ja sanoi että: "Äiti, sä oot kyllä useimmiten aika ihana, mutta välillä vähän ärsyttävä." Vastasin: "Arvaa mitä? Niin sinäkin."

Siinä päästiin muutamalla sanalla äitiyteni ytimeen.

Säkki nielaisi kauhesti tavaraa, ja kantaa kaksi lasta.

Eroaako se, millainen äiti olet, paljon siitä millainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Toki, äitiys on opettavaista, joka päivä ymmärtää paremmin ja paremmin ettei ymmärrä mistään mitään.

Rusettipipoa tyttö oli toivonut jo pitkään.

Ensin ompelin rusetin, ja asettelin suunnilleen siihen mihin oletin pipon alareunan asettuvan. Muuten pipo on tämän superhelpon mallin mukaan ommeltu.

Mitä teet mielestäsi oikein, mitä sinun tulisi tehdä toisin?

Rakastan lapsiani kuuhun ja takaisin. Mutta joskus olen liian äreä äiti.

Oletko varovainen äiti?

Aikamoinen hulttio. Olen aiheuttanut traumoja tönäämällä yksivuotiaan pulkkamäestä yksin alas, ja yllyttämällä juuri polkemaan oppinutta ajamaan alamäessä liian lujaa. Ja järveen on tiputtu monta kertaa. Myös marraskuussa. Onneksi lapsilla on isä jolla on järki päässä.

Sisko sai siis myssyn, ja velikin halusi jotain. Vauvalahjaksi rakkaalta tädiltä saatu maailman tärkein örkki nimeltä Ö oli vastikään saanut äidin, rouva Pöön, pojan omin käsin ommeltuna, oih! Askarreltiin sitten perheenlisäystä.

Herkut, rytmit, ulkoilu ja ruutuaika?

Herkkuja vähän, mutta joka päivä. Rytmit kohtuullisesti hallussa. Ulkoilu mieluiten metsässä. Ruutuaikaa sen verran että äiti ehtii välillä vähän levätä.

Happy family.

Mitä olet kopioinut kasvatukseen vanhemmiltasi?

Aina saa tulla viereen nukkumaan.