Välillä itsellekin

Sain pitkästä aikaa tehtyä jotain itsellekin. Aloitin papukaijapaidan piirtämisen jo muutama kuukausi sitten, mutta inspiraatio lopahti, ja paita jäi lojumaan kaapin pohjalle. Törmäsin kuitenkin joku tovi sitten kivassa käsityöblogissa vinkkiin, jota piti päästä kokeilemaan.

Blogissa neuvottiin laittamaan kankaan nurjalle puolelle kontaktimuovi ennen piirtämisen aloittamista. Muovin tarkoitus on estää kankaan venyminen piirtäessä. Ja voi hyvänen aíka, temppu toimii kuin unelma! Kankaalle piirtäminen muovin kanssa on ihan yhtä helppoa kuin paperille, pitkätkään viivat eivät tuota mitään ongelmia. Hyvästi rasittava miniviivapiirtäminen venymisen takia, oi miksi kukaan ei ole kertonut tätä minulle aiemmin!

Paita valmiina.

Rusettipipoa olen halunnut jo pitkään, ja sehän on tosi helppo ja nopea toteuttaa. Kunhan vaan saa aikaiseksi. Ohjeet pipoon löytyvät täältä.

Mannekiinina oleminen onkin haastavampi juttu.

Koska pienet apulaiset..

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt löytää keinoa parantaa kangastussipiirrustusten värinkestävyyttä. Periaatteessahan kangastussi silitettynä kestää jopa 95 asteen pesun, mutta käytännössä väri kyllä haalistuu. Olenkin pessyt kaikki tussityöni korkeintaan 40 asteessa, mutta silti ajan myötä piirrustukset haalistuvat jonkin verran. Ihan kivan näköisiä silti, mutta.. Nyt löysin sattumalta värinkiinnitysaineen *klik*, jota ajattelin kokeilla. Tuote ei ole ehkä tarkoitettu ihan tämäntyyppiseen kankaanvärjäämiseen, mutta aion silti testata, olisiko tästä apua. Palaan asiaan.

Silitysmuovirakkautta

Ostin jo jonkin aikaa sitten heräteostoksena alennuksesta muutamia silitysarkkeja, ja unohdin ne sitten tyylikkäästi kaapin pohjalle. Silitysarkithan ovat kankaaseen kiinni silitettävää ohutta muovikalvoa. Kun arkit sattumalta löytyivät kaapin pohjalta, teki mieli kokeilla niitä. Yksi harmaa pipo oli jo pitkään kaivannut jotain kylkeensä, ja pääsi sitten koekaniiniksi.

 Näytin pipon omistajalle värivalikoiman, ja kysyin minkälaisen kuvan hän haluaisi pipoa koristamaan. "Vaaleanturkoosin pupun.", kuului vastaus. Luonnostelin pupun ensin paperille, ja leikkasin sitten ääriviivoja myöten irti.

Sitten leikkasin turkoosista arkista pupun pohjan, ja silitin kiinni.

 Seuraavaksi vain leikkelin ja sommittelin yksityiskohdat erivärisistä muoveista. Silitysmuoveja voi silittää huoletta päällekkäin. Yksityiskohtien tekemistä ei meinaa malttaa lopettaa, "Ehkä vielä viikset.. ja yksi varjo tuohon.. Ja tuohon..".

Lopputulos oli kovasti sekä pojan, että äidin mieleen. En ole pitkään aikaan innostunut mistään näin paljoa, tämä oli tosi helppoa, ja vielä enemmän hauskaa! Ja aikaa meni ehkä puolisen tuntia. Oi, oi ja oi!