Dyykkarin sielu

Ihmisen jolla on dyykkarin sielu, on tosi vaikea kulkea roskiksien ohi niihin kurkkaamatta. Ja isojen roskalavojen ohi mahdotonta. Tästä seuraa se, että kaikenlaista roinaa kertyy, mutta joskus tulee tehtyä myös huippulöytöjä. 

Meidän talon naapurissa on päiväkoti, ja päiväkodissa remontoitiin. Edessä oli iso roskalava, ja roskalavalla puolapuut. Oikeat Karhu-merkkiset puolapuut! Ei niitä sinne voinut jättää, kiikutin kotiin, ja lastenhuoneeseen raivattiin pätkä seinää tyhjäksi. Puolapuut seinälle järeillä pulteilla, ja kiipeilemään.

Muutaman päivän päästä tuntui, että jotain vielä puuttuu. Printtasin eri fonteilla suuria kirjaimia ja numeroita paperille, kopioin tussilla kontaktimuoville, ja leikkasin muovista mattoveitsellä sapluunat. Maalina limenvihreä liitutaulumaali, joka oli jo muutaman vuoden odottanut kaapissa käyttötarkoitustaan.

Kirjaimien ja numeroiden avulla on helppo keksiä monenlaisia leikkejä, äidinkielen- ja matematiikantaidot karttuvat siinä samalla huomaamatta. Ja vieläpä liikunnan ohessa, oi mikä superlelu!

Prinsessoita ja pistokärpäsiä

Lastenkutsut. Poika halusi olla kärpänen, eikä mikä tahansa kärpänen, vaan pistokärpänen, eli paarma. Ja tytär halusi olla prinsessa, eikä mikä tahansa prinsessa, vaan Egyptin prinsessa.

Prinsessalle mekko lakanakankaasta, kultainen kaulus kakkupaperista ja silkkinauhaa koristeeksi.

Sukanpohjien liukuesteeksi tarkoitetulla kohovärillä vielä vähän kultakoristetta mekkoon. Väri pullistuu metkasti uunissa, 150°/1-3min.

Kakkupaperi taipui vielä prinsessalle kruunuksikin.

Paarman asuun tarvittiin pahvista ja sideharsosta askarrellut siivet, hyvin palvelleesta teesihdistä ja kuminauhasta tehdyt silmät, ja mustasta trikoosta ommeltu pipo, jonka pienet tuntosarvet tuettiin pillin pätkillä pystyyn.

Mustat vaatteet, ja vähän kasvomaalia fiiliksen vuoksi.

Iloisia lapsia ja aikuisia, paljon herkuttelua, mahtavat juhlat!

Hattaraa

Liian usein tulee ostettua kankaita varastoon, ihania kankaita tarjouksessa, kuka voi vastustaa. Tämä hattarakangas oli jo luvattoman kauan odottanut saksimista, kunnes kohdalle sattui harvinainen vapaapäivä kaikista perhevelvollisuuksista, ja kaikki kangasvaraston aarteet nosteltiin pöydälle. Ottobre kids - lehdestä löytyi soma taskumekon kaava.

Vuodenajan takia lisäsin kaavaan pitkät hihat.

Vaaleanpunaiset resorit lisäsivät sopivasti hattaratunnelmaa.

Isovelikin ihastui kankaaseen, ja onneksi siitä riitti toiseenkin paitaan.

Olisin laittanut tähänkin hihat raitatrikoosta, mutta poika halusi koko paidan samasta kankaasta, miehekkäät raitaresorit sentään kelpasivat.

Tummasta raitaresorista lisättiin vielä rintatasku.

Päiväunien aikaan

Meillä rakastetaan Totoroa. R a k a s t e t a a n. Tyttöraasu on pitkään sanonut kirpparilta löytynyttä Me&I haamupaitaa Totoropaidaksi, ja yhtä pitkään on ollut mielessä piirtää hänelle kunnollinen Totoropaita.

Tyttö nukkuu. Äiti piirtää. Ja piirtää. Ja rakastaa piirtää. Mainio ja erittäin edullinen tussi, tarkoitettu vaatteiden nimikoimiseen, mutta ohut terä on kuin tehty tarkkaan piirtämiseen.

Ja paita on samasta puodista, 70% alesta, tuotantokustannukset minun makuuni.

Oi Totoro.♥

Ja vielä yksi vähän vanhempi tekele, samalla tussilla toteutettu. Poika saneli lempiasioitaan ja äiti piirsi. "QR-koodi!? Siis oikeesti sä haluat siihen QR-koodin!!?" Mikäpä minä olen sanomaan.

Vetoketjulle mekko

Harvemmin se näin menee. Mutta nyt löytyi niin kaunis vetoketju, että sen ympärille oli rakennettava pienen tytön mekko.

Vanha maksimekkoni, joka on roikkunut kaapissa 90-luvun loppupuolelta lähtien, sai uuden elämän.

Maksimekko silputtiin suikaleiksi, ja ommeltiin muhkeiksi frilloiksi.

Yläosaksi pala Bambitrikoota, ja pienet hihat kukkakankaasta.

Frillat päärmäsin saumurilla, ja ne laskeutuivat niin nätisti, että käänteet saivat jäädä tekemättä.

Pääseekö seepra raidoistaan

Ei pääse. Kangasvarastossa on jo pitkään lojunut hurmaava seeprakangas, kaipasi lisää raitoja kaverikseen. Hihat leikkasin raitatrikoosta, muttei sekään riitänyt. Hihat saivat kyynärpäihin paikat, joihin tikkasin vinoraidat, ja samoin pieneen rintataskuun.

Silitin liimakankaalla koristepalat kankaaseen, ja ompelin kiinni. Rintataskua ommellessa viime hetkellä tuli mieleen, että taskuthan kai kuuluisivat olla yläreunastaan auki.. Toivon mukaan liimakangas haihtuu ensimmäisessä pesussa, ja tasku saadaan käyttökuntoon.

Koristepaikat ja -taskun päärmäsin saumurilla. Jotenkin olen tykästynyt saumurisauman rouheaan ilmeeseen. Eikä yhtään haittaa, että se on niin paljon aplikointia helpommin toteutettava.

Vanhat housut

Poika toivoi ilvesmyssyä, ja pyysin häntä piirtämään mallin. Kaapissani sattui olemaan vanhat velourhousut, kokeilin punttia pojan päähän, istui kuin valettu. Joten puntti poikki, vanhasta trikoopaidasta vuori, ja harmaasta velourista aplikoidut täplät.

Seuraavana päivänä keksittiin lisätä vielä muutama täplä heijastintarrasta, kaksi eteen ja yksi taakse.

Pieni sisko tietysti tuli kateelliseksi. Onneksi housuissa on kaksi punttia.

Siskon myssyyn aplikoitiin turkoosista velourista ja roosasta pilkkutrikoosta sydämet. Ja vielä puinen pesukarhunappi ommeltiin päälle.

Heijastintarrasta vielä yksi sydän taakse.